Edellisessä siltainsinöörikirjoituksessani käsittelin opetusalan isoa ongelmaa, jossa asiantuntijoina esiintyvät ihmiset, joiden oma opetuskokemus rajoittuu parin vuoden mittaiseksi tai on erittäin sirpaleista. Nämä ihmiset ovat useimmiten pätevöityneet opetusalan asiantuntijoiksi siten, että ovat keksineet jonkun hienon käsitteen tai tuotenimen ja luoneet sille nettisivujen verkon. Näin omalla osaamiselle on haettu referenssejä oman sivuverkoston kautta. Vertasin näitä asiantuntijoita siltainsinööriin, joka on suunnitellut vain yhden sillan ja sekin romahti pian käyttöönottonsa jälkeen. Toisin kuin siltainsinööri, nämä asiantuntijat eivät joudu koskaan vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen: miten tässä näin kävi? Toisin kuin siltainsinööri, nämä asiantuntijat eivät jätä virhettään vain yhteen kertaan. Ajatellaan, että tällainen pedagogisen käärmeöljyn kaupustelija saa itselleen Aulis-nimisen asiakkaan. Auliksella on hankala luokka, josta on säästetty pois tukipalveluita. Luokkaan tulee kymmenes inkluusion hedelmä lukukauden alussa. Aulista harmittaa. Asialleen omistautuneena pedagogina Aulis törmää Turun malli (Turma) -nimisen käärmeöljyn kaupustelijaan ja innostuu ostamaan omalla rahallaan kaupustelijalta kolme kirjaa, harjoitevihon sekä kuusi kudottua voimavaravästäräkkiä. Aulis käyttää viikon lomastaan Turun mallin omaksumiseen ja västäräkkien virittämiseen luokkahuonetyöskentelyä varten. Loman jälkeen Aulis ottaa uudet oppinsa käyttöön ja lähtee rakentamaan uudenlaista tulevaisuutta, jossa oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Todellisuus valitettavasti ei osoittaudu näin ruusuiseksi. Kiltitkin oppilaat kyselevät, että eikö voitaisi ihan normaalisti opiskella ja sermillä eristetyt kaverit ihmettelevät, mitä tässä oikein ollaan tekemässä ja onko tässä mitään järkeä. Kuulemma ihan perinteiset oppikirjatehtävät olisivat tosi mukavia välillä. Aulis ottaa yhteyttä Turman kehittäjään. Hänelle käy ilmi, että myydyillä tuotteilla on perävalotakuu eikä mitään reklamaatioita oteta vastaan. Asiantuntija haukkuu Auliksen ja sanoo, että epäonnistumisen syynä on vain se, että Aulis ei ole yrittänyt tarpeeksi eikä rakasta oppilaitaan riittävästi. Malli itse on virheetön kuin vta-sopimus Perttusen dioissa. Kun Aulis alkaa haastaa asiantuntijaksi itsensä nimennyttä henkilöä, ulkoa opittujen mantrojen kertomisen jälkeen huulet jäävät heilumaan kuin kevättuulen liikuttamina, mutta mitään konkreettisia ratkaisuja niiltä ei voi kuulla. Siinä missä siltainsinöörillä riittää selittelyä, pedagoginen käärmeöljykauppias odottaa huuliaan lipoen seuraavan epätoivoisen opettajan yhteydenottoa ja lisää samalla nettisivuilleen uuden referenssin Auliksen myötä: Turun mallia käytettiin todistetusti taas uudessa paikassa.
