Päätin tutustua Opinkirjo ry:n toimintaan, koska yhdistys on viime aikoina tullut esille kertomalla opettajille, mitä opettajat haluavat. Viimeisimmässä ulostulossa oli kuvattu mm. Tarja Halosta, haastateltu noin 90 opetusalan toimijaa ja tehty tekoälyn avustamana keitos, jonka otsikointi on täydellistä pseudokieltä: ”Opettajuuden ydin on uusin määrittyvä kasvattajuus.”
Mikä tämä Opinkirjo sitten on? Aiemmalta nimeltään se on ollut Koulun kerhokeskus, mutta toiminta on jokunen vuosi sitten brändätty uusiksi Kehityskeskus Opinkirjo ry:ksi. Opinkirjon tunnetuinta antia ovat vanhat kunnon Hymy-patsaat. Muita tunnettuja konsepteja ovat mm. Nuorten parlamentti ja Yritys Hyvä. Nämä ovat minusta hyviä konkreettisia konsepteja.
Ilmeisesti myös me OAJ:n jäsenet olemme osana rahoittamassa Opinkirjon toimintaa. OKM rahoittaa Opinkirjoa (380 000 e v. 2018), mutta OAJ on yhtenä Opinkirjoon kuuluvana jäsenjärjestönä. Julkisia taloustietoja ei ole saatavilla, joten en tiedä, minkä verran tästä lystistä me maksamme. Muita isoja jäsenjärjestöjä ovat mm. EHYT ry ja Suomen Vanhempainliitto ry.
Opinkirjon hallituksen kertomus toiminnasta vuodelta 2022 on uusin saatavilla oleva toimintakertomus. Puppulausegeneraattori on ollut käynnissä toimintakertomuksen keskeisistä tavoitteista kerrottaessa, esimerkiksi tässä:
”Hedelmällinen, uutta luova toisin ajattelu: Olemme vuoden aikana käynnistäneet useita prosesseja, joissa on luotu systemaattista tapaa ajatella uusin, etsiä uusia näkökulmia ja etenemisvaihtoehtoja lasten ja nuorten arkeen vaikuttavissa aiheissa, etenkin heille lähipalveluina tuotettavissa monialaisissa teemoissa ja kasvattajayhteisöissä.” (sivu 5)
Mielenkiintoinen nosto Opinkirjon kertomissa kehittämistoimissa tulevaa hallitusohjelmaa varten on seuraava: ”Vuonna 2022 olemme erityisesti ajaneet seuraavia tavoitteita eduskuntavaaleja ja seuraavan hallituksen ohjelmaa ajatellen: perusopetuslain avaamista ja peruskoulun uudelleen muotoilua lasten ja nuorten tulevaisuuden näkökulmasta.” (sivu 6) Kenen mandaatilla peruskoulua on haluttu muotoilla uusiksi - sitä kertomus ei avaa.
Opinkirjolla on paljon erilaisia hankkeita, joita kouluihin on haluttu uittaa. Yksi niistä on Ilmastokoulu perusopetusta varten. Toimintakertomuksessa hankkeen tavoitteiden kerrotaan jääneen toteutumatta. Syynä tähän ovat tietenkin opettajat: ”Kohderyhmää ei tavoitettu juurikaan. Aineiston käyttäminen edellyttäisi opettajilta omaehtoista kiinnostusta ottaa opetukseensa ilmastoteemaan liittyviä sisältöjä. Koulun sisäisten ongelmien takia tällaisiin teemoihin, jotka koetaan omaan työhön ylimääräisinä, ei jakseta tarttua.” (sivu 16) Tästä hankkeesta myös todetaan, että ilmastoteemat eivät integroidu koulujen toimintaan. Tämä on aika pitkälle viety johtopäätös, kun kyse on siitä, onko oma hanke tavoittanut koulut eikä siitä, puhutaanko ilmastoasioista koulussa.
Pelottavalta kuulostaa Uusintavan ajattelun ryhmät -niminen hanke, jossa tavoitteena on koota ”ryhmän yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevia virkamiehiä ja vaikuttajia pohtimaan tapaa, jolla koko koulutusjärjestelmä tulisi ajatella uusin perustein. Ryhmään haluttiin saada mukaan henkilöitä, joilla olisi pitkä kokemus koulutus- ja nuorisopolitiikasta, lasten ja nuorten palvelujen tuottamisesta ja niiden säädännöllisestä pohjasta. Ryhmään haettiin kuutta henkilöä ja kaikki saatiin mukaan.” (sivu. 26)
Opettajia ei tässä ryhmässä ole lainkaan mukana, sillä ei heitä selvästikään siihen haluttu pöhinäpuhujien sekaan. Hankkeen toiminnan tuloksista kerrotaan seuraavaa: ”Puolueista kokoomus, demarit, perussuomalaiset ja vihreät ovat signaloineet tarpeesta ajatella uusin koulutusjärjestelmää.” (sivu 27) Samalla, kun koulutusjärjestelmää on ajateltu uusiksi, on saatu mm. tällaisia tuloksia: ”Tulevaisuuden suunnittelun pohjana ovat olleet planetaarisen sivistyksen ja planetaarisen hyvinvoinnin käsitteet, joissa keskeisenä on maailmakuvallinen muutos ihmisen rooliin planetaarisena toimijana.” (sivu 27)
Olen aivan ihmeissäni siitä, että meillä on opetusalan asiantuntijaksi itsensä asemoinut pseudopuheorganisaatio, jota me opettajat ilmeisesti myös rahoitamme, vaikka emme kelpaakaan kuin epäonnistuneen toiminnan syntipukeiksi. Nyt olisi syytä kriittisesti miettiä, onko tämä millään tavalla meidän edunvalvontatoimintaamme kuuluvaa asiaa.
