Hätähuuto johtaa opevihaan

Opetusalan ongelmat ovat olleet paljon esillä viime päivinä mediassa. Kukka Cedercreutzin uunituore kirja Koulu kuilun reunalla on saanut näkyvyyttä niin somessa kuin printtimediassa ja tämä on johtanut vilkkaaseen keskusteluun.

Kaikille keskustelu opettajien jaksamisesta ei kuitenkaan maistu vaan tätä asiaa on käsitelty myös törkein sanankääntein. On normaalia, että opettajien päälle sylkevät erilaiset somekommentoijat, joiden ainoa kompetenssi kouluasioista keskusteluun on oma tai lasten peruskoulukokemus vuosienkin takaa. Yllättävää on, että nyt äänessä ovat alan omat ja mielipiteiltään näkyvät ihmiset.

Yhdistävä tekijä näille kommentoijille on se, että koulun epäkohdista ja opettajien jaksamisesta puhuminen on heidän mielestään väärin. Opettajille kirjojaan ja voimalausekyniään (10 kpl 49,90 €) kaupusteleva, näkyvä ja pitkäaikainen kouluttaja Erja Sandberg tuomitsee jaksamiskeskustelun toteamalla, että aina voi vaihtaa alaa, jos ei halua tehdä opetustöitä. Hän myös korostaa, että nykypäivänä luokanopettajalla pitää olla erityisopettajan osaaminen, mutta opettajia ei täydennyskouluttautuminen kiinnosta tarpeeksi. Jos hänen kirjojaan ei lue, opettajalla on asennevamma ja se näkyy sitten kaikessa, myös jaksamisessa.

Samaan aikaan eräs päätoiminen henkilöstön edustaja maakuntapuolelta reagoi Kukka Cedercreutzin kirjan saamaan julkisuuteen haukkumalla uupuneet opettajat sylkykupeiksi. Häneltä ei myötätuntoa heru uupuneille opettajille, koska samaan aikaan pitäisi muistaa joka henkäyksellä kaikkien kertoa, että on paljon niitäkin, jotka eivät uuvu. Voin kuvitella, miten hirveä tilanne on, kun uupunut opettaja soittaa itku kurkussa tällaiselle ihmiselle ja saa vastauksen, jossa kerrotaan, että olepa hiljaa, sillä kavereillasi menee hyvin.

On totta, että iso osa opettajista voi työssään mainiosti sekä palautuu kuormituksestaan vähintäänkin kohtuullisesti. On silti kaiken inhimillisyyden tuolla puolen – tai paremminkin sanottuna kuvottavaa – että alan sisältä haukutaan niitä, jotka kaikista eniten tarvitsisivat tukea. Missä on inhimillisyys? Missä on ajatus siitä, että opettajan ei kuulu terveytensä kustannuksella venyä? Ja miksi tämä keskustelu pitää kääntää opettajavastaiseksi? Tuleeko voimakas olo, kun saa lyödä lyötyä?

Oppijoiden ongelmat muuttuvat koko ajan hankalammiksi eivätkä opettajien työkalut riitä näiden ongelmien ratkomiseen. Ongelmat eivät ratkea niitä piilottelemalla tai helppoheikkien myyskentelemillä tuotteilla, vaan ne on ratkaistava määrätietoisella yhteistyöllä. Tähän yhteistyöhön ei mitenkään sovi toisten ihmisten solvaaminen itsensä jalustalle nostamisen nimissä.