Teksti julkaistu alunperin Facebookin Opettajien vuosityöaika -ryhmässä. Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä.
Sain inspiraation OAJ:lta ja vuosityöajasta uusiin pedagogisiin ratkaisuihin! Tajusin, että olen ollut hölmö kriittisten ajatusteni kanssa. VTA-mallissa ja sen kokeilussa on kuitenkin taustalla vahva pohja ja hyvät pedagogiset lähtökohdat. Ajattelin, että ensinnäkin syksyllä aloittaessani seitsemäsluokkalaisten kanssa opiskelun, aion kertoa heille heti arviointiperusteet: Arvioin heidän osaamistaan tuntityöskentelyn, kotitehtävien, tuntitestien ja kokeiden avulla.
Ensinnäkin kerron oppilaille että jokaisella tunnilla he saavat kotitehtäviä ja jokaisella tunnilla on tuntitesti edellisen tunnin asioista. Kokeessa on myös tehtäviä jokaisesta kirjan kappaleesta. Kuitenkin, aion tarkistaa ainoastaan kolmen ensimmäisen kappaleen kotitehtävät, tuntitehtävät ja koetehtävät ja tarkkailen/arvioin heidän työskentelyään vain näiden kappaleiden opiskelun ajan. Kyllä siinä ajassa jo selviää oppilaan osaaminen ja osaamattomuus. Ei se noiden kolmen kappaleen jälkeen muutu kuitenkaan yläkouluaikana, joten annan myös päättöarvosanan noiden kolmen ensimmäisen kappaleen opiskelujen perusteella. Tietenkin muistan myös korostaa oppilaille että koko yläkoulu pitää sitten opiskella samalla tavalla kuin kolme ensimmäistä kappaletta jotta tulos on validi. En vain aio seurata, korjata tai tarkistaa mitään niiden jälkeen. Kokeet, tuntitestit, kotitehtävät jne. tietysti silti tehdään vaikken niitä tarkistaisikaan. Oppilaat tekevät niissä sitten parhaansa ja oppivat vaikka tietävätkin että arviointi jää pois. Ei mikään siis varsinaisesti muutu, mutta työmääräni vähenee. Harvemmin oppilaan arvosanat kuitenkaan kovin merkittävästi yläkoulussa heittelevät. Tuon kokeilun/tarkkailun aikana kertyy kuitenkin kaikki tarvittava data, eikä ole esimerkiksi mahdollista, että kun päättöarvosana on annettu, niin oppilas kävisi yhtäkkiä laiskottelemaan. Miksi rupeaisi? Laiskottelijat paljastuvat kyllä arviointijaksolla.
Toisaalta kävin pohtimaan myös, että kokeessa yhdeksi arviointikriteeriksi pitäisi nostaa työskentelyaika. Onhan se melko epäreilua, että jos Minna tekee kokeen 25 minuutissa ja Martti 75 minuutissa, että samoilla vastauksilla he silti saavat saman arvosanan. Onhan selvää, että Martti on tehnyt puolet enemmän töitä. Itse asiassa koko tehtävien tarkistamisen voisi jättää väliin ja tarkastella kokeessa ainoastaan työskentelyaikaa. Eli vitonen sille, joka tekee koetta 10 min ja kymppi sille, joka palauttaa kokeen vasta viimeisellä minuutilla. Jos tuo nopea palauttaja haluaisi nostaa arvosanaansa, hän voi tarjoutua tekemään myös jonkun luokkakaverinsa kokeen tai viettää loppukokeen ajan pesten autoani. Näin oppilas oppii myös työn merkityksen ja oppilaan tekemä työ tulee näkyväksi.
Toisaalta OPS velvoittaa kuitenkin tarkastelemaan myös oppilaan oppiaineen sisällön hallintaa. Usein oppilaat kritisoivat sitä, että saavat hurjasti läksyä koulusta. Itse ajattelin ainakin auttaa omia oppilaitani ja ottaa käyttöön 10 min läksyjä per oppitunti. Pyydän siis oppilaita tekemään 20 tehtävää ja lukemaan seuraavaan tuntitestiin. Jos meinaa tulla kiire, niin ohjeistan oppilaitani tekemään tehtävät vain vähän nopeammin ja tehostamaan työskentelyään. Vastaavat vaikkapa vähän lyhyemmin kysymyksiin. Ei kuitenkaan tarvitse tehdä tehtäviä kauempaa kuin 10 min. Tietysti kotitehtävät ja tuntitestit määräävät 50% oppilaan tulevasta arvosanasta, minkä myös kerron oppilaille. Mutta oppilaiden stressi kevenee, kun tehtäviä onkin aiemman 30-40 minuutin sijaan vain 10 min.
Onko teillä tullut näin huhtikuun ensimmäisen päivän kunniaksi mieleen mitään uusia pedagogisia ratkaisuja vuosityöajan sovelluksesta opetukseen?
Photo by Chris Liverani on Unsplash