Julkaistu alunperin Facebook-ryhmässä.
Vuosityöaikaan liittyen on kirjoitettu paljon eri tasoilta (myös professionäkökulmasta) teoreettisesta hyvin käytännönläheiseen. Molempia kirjoituksia, käytäntö – teoria, ja eri näkökulmatasoja todella tarvitaan. Tämä kirjoitus käsittelee vuosityöaikaa profession näkökulmasta.
Aikaisempia kirjoituksia, joissa professionäkökulmaa on käsitelty, on julkaistu eri foorumeilla. Olen näkökulmaa tuonut esiin itsekin. Erityisen hyvin näkökulman tuo esiin Jukka Laine toukokuisessa kirjoituksessaan tällä foorumilla. Tässä kirjoituksessa kuitenkin kysymys professiosta on siis ainoa päänäkökulma.
*** ***
Mitä ollaan tuhoamassa, kun aikaisemman ja tulosten valossa hyvintoimineen professiovapauden sijaan ollaan tekemässä suunnitelmaa ja lukua, lähimmän esimiehen kanssa, kaikista vuoden 1500+ työtunneista; mitä ne ovat (opetus, suunnittelu, palaverit, hallinnollinen työ…)? Vastaus on ikävä: ollaan tuhoamassa professiota, professiovapautta ja työn mielekkyyttä. Vaarat ovat hyvässäkin tapauksessa ilmeisiä.
En ole huomannut esimerkiksi lääkäreiden pyrkivän kohti yhteistä ’lääkäriyttä’ yhteiseen vuosityöaikaan pyrkimällä: Kaikki työ näkyväksi! Ei pieniä erilliskorvauksia – kootaan palkka yhtenäiseksi lääkärin vuosityöaikaan perustuvaksi kokonaispalkaksi. Saadaan kaikki lääkäriryhmät yhteiselle polulle kohti yhteistä lääkäriyttä.
Huomaatte(ko?) ehkä, mitä yritän havainnollistaa: vuosityöaika ei ole missään nimessä monet erilliset lisät poistamalla, tuomalla lisää sidottua työtä (vapaan toteuttamisen sijaan) ja nostamalla useimpien kokonaistyömäärää – mitattiin sitä sitten miten tarkasti tahansa – meidänkään etumme. Toistan: Vuosityöaika EI OLE MEIDÄN ETUMME!
*** *** ***
Pyöritetään asiaa miten päin tahansa, olemme kokonaisuutena häviämässä. Edes ne ryhmät, jotka näennäisesti olisivat jotain saamassa, maksavat sen lisätyöllä hyvin kalliisti. Nyt ryhmissä on ollut näkyvissä koeponnistettuja vuosityöaikatuloksia yksilötasolla: olen nähnyt karvaasti häviäviä, olen nähnyt lappuja, joissa palkka nousee pari euroa – työmäärän kasvaessa useilla tunneilla.
Hyvin ikävä on ollut havaita, sekä saada kuulla toimiston suhtautumisesta seuraavaa (ei koske kaikkia, ja persoona sekä henkilön pohjavire suhteessa työaikamalliin näkyy, silti uskallan sanoa):
”Ei opettajan työ ole varsinainen professio… Kyllä työ on suunniteltava ja toteutumista on valvottava, että saadaan kaikki työ näkyviin, ettei jää työtä tekemättä tai työaikaa käyttämättä…”
Tämän näköisessä ”vuosityöaikasuhtautumisessa” ilmenee vastanneen henkilön ymmärrys vuosityöajasta ’oikeana, valvottuna ja varmasti toteutettavana, tehtävänä työnä’, verrattuna opv-työaikaan jonakin abstraktina olemuksena, jossa työt tai osa ”työtunneista” ikään kuin jäisivät tekemättä. Hetkinen! Siis osa toimiston väestä on suoremmin tai epäsuoremmin tuonut ilmi, että opettajien työssä ikään kuin olisi ilmaa, tai että ainakin tämä olisi vuosityönomaisissa valvontaolosuhteissa todennettava (ja jatkossa tarkkaankin suunniteltava ja seurattava). Tai että tällaista meidän jostain syystä on työnantajalle lapuin ja seurannoin todennettava.!!? OK, tällainen menneen maailman ajan suhtautuminen työhön ja työaikaan on ihan mahdollinen, laillinen ja joissain piireissä suosittukin… Nimittäin vanhaa maailmaa elävien työnantajien piireissä.
*** *** *** ***
Olette ehkä monet muut huomanneet, että osaamista vaativissa ammateissa on ajan virta pikemminkin vienyt toiseen suuntaan, kohti professiovapauksia. Esimerkiksi.1. työaika ei ole tärkeä, vaan se, että työ tulee hyvin tehdyksi, esim.2. työn paikka ei ole oleellinen, vaan se että tavoiteltu asia saadaan laadukkaasti ja ajoissa valmiiksi ja esim.3. työajan seuranta ei ole tärkeää vaan luottamuksen kautta rakentuva aito yhdessä menestyminen ja tavoitteiden saavuttaminen. Miksi koulumaailmassa vta-järjestelmään mentäessä otettaisiin monta askelta… vuosikymmeniä taaksepäin, professio suorastaan romuttaen?
Minun vastaukseni, edelleen, on sama: kyllä meidän on pystyttävä vaatimaan opv-työajan kehittämistä. Kun työnantajan neuvottelija sanoo, että he eivät halua, ei se tarkoita, että katse kengänkärkiin ja vuosityöajasta neuvottelemaan. Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että pitää sanoa ihan oikeasti, että tästä neuvotellaan.
Minun maailmankatsomuksessani tuo opv-työaika on vielä edellä sanotun lisäksi oppilasta turvaava elementti saada opettajan pitämää opetusta se tietty määrä (mistä opettajallekin maksetaan). Kun mennään muuhun työaikamuotoon, myös tuo asiayhteys vesittyy. Maailma muuttuu, toki. Lisätehtäviä ilmenee lisää, toki. Sitten lisätöistä neuvotellaan palkkaa (vrt. lääkärit, paperimiehet, sopimuspohjaisesti toteutetut koulujen ulkoistetut siivoukset…). Siinä on, kun siitä kiinni pidetään, sekin hyvä puoli, että vähemmän tärkeitä töitä teetetään taatusti vähemmän – euro on oikeasti hyvä konsultti erottelemaan tärkeämmän työn vähemmän tärkeästä.
Siksi opetusvelvollisuustyöaika.
*** *** *** *** ***
Kirjoittaja on Loimaan pääluottamusmies, VTM, erityisopettaja ja erityisluokanopettaja.
Comments