Julkaistu alunperin Facebookin Opettajien vuosityöaika, professio ja edunvalvonta -ryhmässä.
Arvoisat kollegat, tahtoisin nostaa vakavaan keskusteluun tulevien päivien aikana luotavat opetuksen ”poikkeus”järjestelyt.
Pian olemme yhdessä koulujen johdon kanssa ja valtiollisten/kunnallisten ohjeiden varassa luomassa opetusjärjestelyitä koronatilanteeseen. Nostan keskusteltavaksi huomion, että näillä samoilla järjestelyillä tulemme jatkamaan ehdottomasti jouluun saakka, hyvin todennäköisesti kevään ajan, eikä ole mahdoton ajatus, että sama tilanne tulee jatkumaan myös lukuvuoden 21-22. Virus ei ole häviämässä mihinkään ja rokotusten tulo on edelleen hyvin epävarmaa, vaikka jonkinlaista toiveikkuutta onkin olemassa.
Tästä syystä meidän olisi vakavasti pohdittava sitä, miten tekemämme muutokset vaikuttavat kokonaisten ikäluokkien oppimiseen ja heidän saamaansa opetukseen.
Hyvin kapea-alaisena (eikä ehkä kaikkein merkkittävimpänäkään oppilaiden tulevaisuuden kannalta, mutta kuvaavana) esimerkkinä otan oman erikoisalani, musiikinopetuksen somealustoilla käydyn keskustelun. Oppiaineessa käytetään yksinomaan yhteiskäytössä olevia välineitä ja iso osa-alue, laulaminen, on todettu pahimman laadun aerosolien levittäjäksi. Yksinkertaisena ratkaisuna on esitetty, että yhteiskäyttötavaroiden käytöstä luovutaan ja laulamisesta pidättäydytään toistaiseksi poikkeusolojen vuoksi.
Tässä on kuitenkin sellainen ongelma, että näin toimien meiltä jää esimerkiksi yläkoulussa, jossa oppilaat kohtaavat tätä oppiainetta ehkä viimeisen kerran ja mahdollinen innostus musiikin uralle voi sitä kautta syntyä, hyvin suurella todennäköisyydellä kahden kokonaisen ikäluokan, yli 50 000 lapsen, 7.-luokan yhteiset musiikin opintojen tavoitteet toteutumatta.
Mikään ei myöskään takaa, että edes lukuvuoden 21-22 jälkeen voisimme palata olosuhteisiin ennen suurta pandemiaa.
Miten me siis luomme uudet olosuhteet turvalliselle oppimiselle kestävästi ilman, että joudumme merkittävästi luopumaan oppimisen tavoitteista?
Tai, jos todetaan, että nykyisiä tavoitteita ei pystytä toteuttamaan takaamalla samalla opilaiden ja aikuisten oikeus turvalliseen työympäristöön, miten muokkaamme tavoitteet ja opetusmenetelmät uuden tilanteen mukaisiksi? Tavoitteita on aiemmin muokattu turvallisuussyistä esimerkiksi teknisen työn kohdalla, jossa useat vielä omina kouluaikoinani 90-luvulla käytössä olleet isot puuntyöstökoneet ovat siirtyneet yksinomaan opettajan käytettäviksi ja niiden osalta tavoitteita on muutettu.
Opetuksen järjestelyissä tulee tarkasti miettiä sitä, kuinka me opettajat jaksamme niitä toteuttaa jatkuvina järjestelyinä. Missään tapauksessa kevään viimeisen kahden viikon aikaiset opetusjärjestelyt esimerkiksi ilman opettajien mahdollisuuksia taukoihin eivät voi jatkua samanlaisina enää syksyllä. Emme voi järjestelyitä tehdessämme tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että koetetaan nyt yhdessä kestää näitä järjestelyitä, koska pian päästään palaamaan normaaliin toimintaan.
On valitettavan paljon mahdollista, että siihen vanhaan normaaliin ei päästä palaamaan vuosiin, jos koskaan.
Toki, voihan olla, että tutkimuksessa olevat rokotteet valmistuvatkin nopeaati ja osoittautuvat tehokkaiksi. Ja voihan olla, että niitä pystytäänkin valmistamaan koko 7 miljardin väestölle hyvinkin pian. Nämä ovat kuitenkin vahvasti pelkkiä toiveita, eikä niiden varaan voida laskea opettajien jaksamista työssä tai oppilaiden oikeutta saada opetussuunnitelman mukaista opetusta.
Toivonkin siis: keskustelkaa näistä ajatuksista täällä, omissa yhteisöissänne ja tulevissa suunnitteluvesoissanne (te meistä, joita ei ole lomautettu vesojen ajaksi). Välittäkää keskustelujenne tuloksia meille kaikille ja ennenkaikkea päättäjille. Emme voi enää tuudittautua poikkeustila-ajatteluun, vaan meidän on nähtävä, että vastuullamme on kokonaisten ikäluokkien oikeus oppimiseen. Samoin on vastuullamme oma jaksamisemme; meidän on vaadittava riittävät resurssit tavoitteiden toteuttamiseen tai vaihtoehtoisesti tavoitteita on muokattava niin, että niitä pystyy nykyisillä resursseilla toteuttamaan kestävästi.