Työskentelen suuressa yleisopetuksen yläkoulussa erityisluokanopettajana. Tänään töitä lopetellessani kello oli noin. 16.10. Opetustunnit alkoivat aamulla klo 8 ja loppuivat kello 14.50. Tämän jälkeen mm. sovin puhelimitse ja sähköpostitse pienluokkien nivelvaiheen vapaaehtoisia tutustumistapaamisia mahdollisten uusien kouluumme tulevien oppilaiden huoltajien kanssa. Tarjoamme vapaaehtoisena ns. lisäpalveluna mahdollisuutta tulla tutustumaan kouluumme henkilökohtaisesti - ennen kuudennen luokan oppilaiden virallisia tutustumispäiviä - oppilaille ja huoltajille, jotta koulupaikan valinnan suhteen asianomaisilla olisi varmasti riittävästi tietoa erilaisista vaihtoehdoista.
Kukaan ei tähän työhön pakota. Kukaan ei asiaa valvo. Tämä on yksi monista käytännön ratkaisuista, josta olemme itse kokeneet työntekijöinä järjestelmän toimivuuden kannalta tyytyväisyyttä. Olen ymmärtänyt, että näin on ollut myös asiakkaiden kohdalla.
Oma roolini noin muuten kouluyhteisömme toimivuuden eteen on ollut mm. auttaa yleisopetuksen opettajia vaativien oppilastapausten ratkaisemisessa. Kertaakaan en ole avunpyyntöä torjunut. En milloinkaan. Tähänkään työhän ei kukaan pakota. Edelleen sen suorittamista ei kukaan valvo.
***
Minä uskon, että keskimäärin - nimenomaan - opettajat ovat sen tyyppisiä ihmisiä, että he hoitavat omat vastuunsa ja velvollisuutensa sekä auttavat myös sitä yhteisöä, jossa työskentelevät. Samaan aikaan on varmasti totta, että jokaiseen ammattiin mahtuu erilaisia tekijöitä - opettajienkin joukossa on varmasti jokunen, joka ei tunne yhteisvastuullisuutta - mutta pääsääntöisesti uskon ammattikuntamme olevan sellainen, josta voi olla ylpeä. Me olemme esikuvia ja meidän käsiimme voi hyvillä mielin luottaa kansakunnan tulevaisuuden kasvattamisen. Me teemme tämän asian yhdessä.
Luottamus.
Se on tärkeä sana ja sillä on erittäin iso sisältö. Luottamusta minä arvostan ja se on yksi niistä avaintekijöistä, joiden avulla sitä tekee mielellään vapaaehtoisesti myös sellaisia asioita, joista on apua työyhteisölle ja jotka eivät omaan vastuualueeseen ensisijaisesti kuulu. Jos tunne luottamuksesta viedään, on vaarassa, että koko kivijalka – jolle työn tekemisen mielekkyydeen tarkoitus rakentuu – sortuu.
Tätä symbolista kivijalkaa on oma ammattijärjestömme hakkaamassa isolla lekalla tuhannen palasiksi. Vain muutaman opettajan tähden. Vai millainen ihmiskuva ammattijärjestöllämme meistä oikein on?
Onko sellaisia rajattomia opettajia oikein ongelmaksi asti, mitä varten pitää luoda järjestelmä, • jossa töitä tehdään tuntien vuoksi (ei motivoi tekemään työtä) • jossa asiantuntijasta - profession edustajasta - tulee vanhakantaisen kontrolloinnin kohde ja opettajan autonomista asemaa tarkoituksellisesti heikennetään ja vähennetään • jossa keskitytään työn tulosten sijaan siihen, kuinka paljon aikaa johonkin työsuoritteeseen kuluu • jossa tulee täysin järjettömänä lisätyönä byrokraattinen kirjaamisvelvoite • jossa tehokkuudesta rangaistaan • jossa erityisosaamisesta ei ole enää mitään hyötyä • jossa monien vuosiansiot ovat laskeneet • jossa kaiken muun kuorman lisäksi työntekijä joutuu paikallistasolla vääntämään työnantajan kanssa siitä, riittävätkö työtunnit • jossa opettaja voi herkästi saada tuolla paikallistason vääntämisellä hankalan opettajan maineen • joka tekee opettamisesta - mukaan lukien äärimmäisen vaativasta ESY-luokan opettamisesta, jonka opettamisesta pääsi aiemmin aikaisemmin eläkkeelle - yhtä arvokasta, kuin leppoisasta sidotusta kahvikuppi kädessä kokoustamisesta • jossa opettajat joutuvat herkästi olemaan enemmän sidottuina työpaikoilleen, kuin aiemmin • joka em. listauksen sisältämistä asioista johtuen - ennusteeni mukaan - tulee samaan yhä kiihtyvän kadon opettajakoulutukseen hakeutumisen määrissä.
Hyvät OAJ:n asiasta vastuulliset olevat edustajat. Varmasti olette tarkoittaneet hyvää, mutta maailman muuttuessa ja muiden tahojen kehittyessä ei entinen edelläkävijyyden airut voi tehdä aikahyppyä järjestelmällisesti takaisin Neuvostoaikaan. Ei vaan voi. Nyt on aika saada tilallenne tekijät, jotka saavat mietinöissään aikaiseksi jotain ihan muuta: jotain, jossa on sekä opettajien että opettajuuden etu etusijalla.
Ps. Näin sanoessani en tarkoita mitään henkilökohtaista. Nyt puhutaan positioista ja niihin liittyvistä tuloksista, ei henkilöistä. Aikaansaannoksenne eivät vakuuta. Eivät alkuunkaan.
Pps. Linkissä oma esseeni kertaalleen aiheesta, jos on vielä joku sellainen, joka ei ole sitä lukenut.