Keskustelu sananvapaudesta, syrjimättömyydestä ja avoimuudesta jatkuu. Lähetin hetki sitten (21.10.2019) seuraavan viestin niille OAJ:n edustajille, jotka ovat saaneet myös aikaisemmat viestini aiheesta. Jään odottamaan vastausta tällä kertaa toivottavasti OAJ:n ylimmältä johdolta.
Jenni, Päivi, Olli, Petri L, Petri K, Pasi ja Katja
Jennille haluan aivan ensimmäisenä sanoa, että vaikka tulkitsen edelleen viestiäsi niin, että sen pääsisältö on OAJ:n haluttomuus mitenkään toimia peräänkuuluttamieni arvojen edistämiseksi, arvostan joka tapauksessa sitä, että ylipäätään vastasit. Sanoit viimeisessä viestissäsi, että seisot henkilökohtaisesti sananvapauden, syrjimättömyyden ja avoimuuden takana vankkumattomasti. Olen valmis uskomaan, että näin varmasti myös on yksityiselämässäsi ja työssäsikin sikäli, kun se on mahdollista.
Jenni on usein vedonnut siihen, että hän voi oman toimenkuvansa puitteissa kommentoida vain tiettyjä asiakokonaisuuksia. Niinpä Jennin nyt osoittama vahva sitoutuminen sananvapauteen, syrjimättömyyteen ja avoimuuteen on tulkittava pelkästään henkilökohtaiseksi. Järjestön ylin johto on ollut edelleen asiasta hiljaa. Ei ole mitään viitteitä siitä, että myös OAJ järjestönä olisi aidosti sitoutunut näihin arvoihin. Itsestään selvää se ei ole.
Jos OAJ näitä arvoja aidosti edistää (toimii siten, että arvot toteutuvat sen toiminnassa jatkuvasti paremmin) teidän on aivan mahdollista osoittaa, millaisin konkreettisin toimin tämä tapahtuu. Uskon tulkinneeni viestin väärin siinä vaiheessa, kun kerrotte minulle, mitä konkreettista aiotte tehdä näiden arvojen edistämiseksi. Ellei tällaisia konkreettisia tekoja ole luvassa, olen tulkinnut täysin oikein.
Palaan vielä kerran myös alkuperäisessä viestissäni esittämiini vaatimuksiin:
1) Minulle kirjoittamassaan vastauksessa Jenni totesi seuraavaa: ”Mikäli yhdistyksissä noudatetaan lakia, sääntöjä ja jäsenyyskriteerejä, emme tulkinnallisissa tilanteissa ota kantaa jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan, vaan päätöksenteko tehdään jäsenyhdistyksessä.”
Tartun ilmaukseen ”noudattaa lakia”. Olette tätä asiaa kommentoidessanne keskittyneet pelkästään yhdistysautonomian korostamiseen. Olen kuitenkin monta kertaa ilmaissut, että ymmärrän hyvin yhdistysautonomian perusperiaatteet. Halusin yhdistysautonomialle lyhyen ja ytimekkään määritelmän. Löysin sellaisen Tieteen termipankista. Tämän lyhyen määritelmän loppuun oli kirjattu seuraavaa: ”Yhdistysautonomiaa rajoittaa ainoastaan yhdistystoimintaa koskeva yleinen lainsäädäntö ja esimerkiksi perustuslain perusoikeussääntely.”
Edellä oleva vahvistaa sen, mikä on muutenkin itsestään selvää. Perusoikeussääntely, yhdenvertaisuuslaki ja esimerkiksi rikoslainsäädäntö koskevat yhdistyksiä siinä missä muitakin toimijoita. Lisäksi jokaista OAJ:n paikallisjärjestöä koskevat koko ajan kaikki yhdistyslain pykälät – eivät ainoastaan kulloistenkin toiveidenne kannalta kaikkein mieluisimmat kohdat.
Olette ottaneet julkisuudessa vahvasti kantaa sen puolesta, että yhdistyksen ei tarvitse perustella ratkaisujaan (ks. mm. Pasi Pesosen kirjoitus OAJ:n sivuilla). Väitätte, että ette tällä puutu mitenkään yhdistyksen tekemiin ratkaisuihin, vaan annatte yleistä tietoa voimassa olevasta lainsäädännöstä.
En ole täysin oppinut juridiikan ammattilainen. Sen verran olen kuitenkin ehtinyt oppia, että juridiikka on aina tulkintaa ja että samaan tosielämän tilanteeseen soveltuu käytännössä aina useampi kuin yksi laki ja useampi kuin yksi lainkohta. Se, että korostatte kaikessa julkisessa viestinnässänne raivokkaasti ja yksisilmäisesti yhdistysautonomiaa ja perusteluvelvollisuuden asettavien säännösten puuttumista yhdistyslaista, on kannanotto. Se ei ole voimassa olevan lainsäädännön neutraalia avaamista jäsenyhdistyksellenne tai suurelle yleisölle. Se on nimenomaan pyrkimys vaikuttaa jäsenyhdistyksen toimintaan yksipuolisella oikeudellisella argumentaatiolla.
Se on kyllä varmasti tehokas keino. Millään tavalla eettinen keino se ei sen sijaan ole. Jos muistutatte STAP ry:tä ja suurta yleisöä julkisesti yhdistysautonomiasta ja perusteluvelvollisuuden asettavien säännösten puuttumisesta yhdistyslaista, tulee teidän samalla muistuttaa myös siitä, että myös jokaisen Suomessa toimivan yhdistyksen on kuitenkin noudatettava toiminnassa yhdenvertaisuuslakia.
Edelleen neutraaliin ja tasapuoliseen oikeudelliseen argumentaatioon pyrkien, teidän on syytä muistuttaa myös yhdistyslain 26 §:stä tai hallituksen jäsenten osalta myös samaan tapaan muotoillusta 37 §:stä, joissa säädetään esteellisyydestä. Esteellisyysasiat eivät ole helppoja. Aina ei ole yksiselitteistä, onko joku henkilö esteellinen osallistumaan päätöksentekoon vai ei. Lisäksi esteellisyyttä ei tarkasta kukaan ulkopuolinen taho etukäteen, vaan päätöksentekoon osallistuvan olisi itse huomattava jäävätä itsensä ajoissa, mikäli on olemassa edes sellainen epäilys, että hänen esteettömyytensä saattaa ainakin jonkun ulkopuolisen silmissä näyttää kyseenalaiselta.
Esteellisyyden arvioinnissa merkityksellisenä on yleensä pidetty sitä, miltä asiat näyttävät ulospäin. Vaikka henkilö itse olisikin sitä mieltä, että hän pystyy osallistumaan päätöksentekoon ilman, että antaa henkilökohtaisten asioiden päätöksentekoon vaikuttaa, olisi hänen aina syytä jättäytyä päätöksenteosta syrjään, mikäli hänen osallistumisensa siihen saattaisi jonkun ulkopuolisen silmissä vaarantaa päätöksenteon puolueettomuuden.
Esimerkiksi Halila teille niin tärkeässä Yhdistysoikeus-teoksessaan ei käsittele aivan täsmälleen tämän tyyppistä esteellisyystapausta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö säännökset voisi soveltua myös tapaukseen, johon alkuperäisessä viestissäni viittasin. Se, että joidenkin yhdistyksen hallituksen jäsenten ja jäsenyyttä hakeneen välillä on selvittämättömiä ja vakavia luottamusmiesvaaliepäselvyyksiä, joissa nimenomaan näillä yksittäisillä yhdistyksen hallituksen edustajilla on (täysin yhdistyksen edun vastainen) intressi välttää asian tarkempaa selvittämistä, ei nimittäin näytä mitenkään päin aseteltuna ulos päin hyvältä.
Lisäksi esteellisyys tulee kyseeseen päätöksentekoon osallistuneen työnantajan edustajan osalta, sillä työnantaja ei saa estää työntekijän järjestäytymistä eikä luonnollisesti edes myötävaikuttaa järjestäytymisen estymiseen.
Näistä yhdistyslain pykälistä ette ole jostain syystä halunneet keskustella lainkaan. Minulla on tieto siitä, että joissakin OAJ:n alaisissa organisaatioissa esteellisyyssäännöksiä on joskus tulkittu hyvinkin tiukasti myös sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole kyse taloudellisesta edusta, joka on esteellisyyden yksinkertaisin tyyppitapaus. On erikoista ja kaukana neutraalista voimassa olevan oikeuden tilasta kertomisesta, että tässä yhteydessä ette ole kannustaneet yhdistystä tulkitsemaan esteellisyyssäännöksiä siten, että päätöksentekoprosessi varmasti näyttäytyy puolueettomana myös ulospäin.
Yhdistyslaista puuttuu yhdistyksen perusteluvelvollisuutta koskevat säännökset. Niinpä yhdistyksellä ei ole kyseisen lain mukaan suoranaista perusteluvelvollisuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yhdistys saisi ratkaisujaan perustella. Kyllä se saa, ja lisäksi päätösten perusteleminen olisi vähintäänkin hyvän tavan mukaista. Edes se, että korostatte viestinnässänne vain perusteluvelvollisuuden puuttumista ei siis ole neutraalia.
Viestinnästänne syntyy jopa sellainen vaikutelma, etteivät yhdistykset juuri koskaan perustelisi päätöksiään edes pyynnöstä tai jopa sellainen vaikutelma, etteivät yhdistykset voi perustella päätöksiään. Perusteluvelvollisuutta koskevien säännösten puuttuminen tarkoittaa ainoastaan sitä, että ellei jostain toisesta laista muuta johdu, nimenomaista perusteluvelvollisuutta ei ole. Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö perusteluvelvollisuus voisi välillisesti johtua jostakin muusta laista.
Sekä yhdenvertaisuuslaki että rikoslain 11 luvun 11 § sitovat myös yhdistyksiä. On totta, että hylkäävän päätöksen jäsenhakemukseensa saanut voi viime kädessä joutua hakemaan perusteluja tuomioistuimelta joko rikoslain 11 luvun 11 §:n perusteella nostettavassa rikosprosessissa tai yhdenvertaisuuslain perusteella nostettavassa siviiliprosessissa.
Kynnys lähteä selvittämään asiaa oikeudessa on luonnollisesti sekä aikaresurssin että taloudellisen resurssin näkökulmasta aina yksittäiselle ihmiselle iso. Rikosprosessissa syyttäjän tulee pystyä osoittamaan syrjintäolettaman toetutuminen.
Vastaajan ei ole välttämättä rikosprosessissa pakko esittää minkäänlaista todistelua sen paremmin syyttömyytensä kuin syyllisyytensäkään puolesta. Sen sijaan esimerkiksi STAP ry:n tapauksessa näyttöä siitä, että syy jäsenyyden hylkäämiseen on ollut erittäin todennäköisesti syrjivä, on runsaasti. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mikäli STAP ry haluaisi rikosprosessissakin osoittaa syyttömyytensä, olisi sen esitettävä puolustuksekseen vaihtoehtoinen, ei syrjivä peruste jäsenhakemuksen hylkäämiselle.
Yhdenvertaisuuslain nojalla nostetussa riita-asiassa puolestaan todistustaakka jakautuisi siten, että kantajan olisi ensin osoitettava syrjintäolettaman toteutuminen, mikä kävisi todennäköisesti puheena olevassa tapauksessa melko helposti, sillä mielipiteen perusteella syrjiminen on kaikesta päätellen hyvin ilmeistä ja todistusaineistoa verkkokeskusteluista sekä muualla käydystä keskustelusta on runsaasti. Kun kantaja on esittänyt näyttöä syrjintäkiellon rikkomisesta, on vastaajan pystyttävä kumoamaan syrjintäolettama omalla todistelullaan. Se tarkoittaisi ratkaisun hyvin huolellista perustelemista.
Vaikka nimenomaista perusteluvelvollisuutta ei yhdistyslain nojalla olekaan, on erittäin kyseenalaista jo paikallisyhdistyksen hallituksessa toimivien oikeusturvan kannalta, että OAJ ohjeistaa heitä yksipuolisesti jättämään päätöksensä perustelematta. STAP ry:n hallituksen jäsenille on myös avoimesti tiedotettava siitä, että mikäli päätöstä ei perustella, on ainakin teoriassa mahdollista, että he joutuvat vastaamaan rikos- tai riitaprosessissa. Näin ollen olisi kaikkien osapuolien kannalta ehdottoman tärkeää, että STAP ry perustelee ratkaisunsa aukottomasti ja erittäin huolellisesti. Päätöksen perusteleminen ei ole tärkeää ainoastaan jäsenyyttä hakeneen vaan myös jäsenyyden hylkäämisestä päättäneiden oikeusturvan kannalta.
Paitsi että OAJ:n tulee tuoda edellä esitetyt näkökohdat riittävän selvästi STAP ry:n tietoon, tulee sen myös tiedottaa näistä näkökohdista julkisesti. Pasi Pesosen OAJ:n sivuilla julkaistun kirjoituksen perusteella nimittäin syntyy sellainen yksipuolinen kuva, että paikallisjärjestöjen hallitukset voivat hylätä heille epämieluisan opettajan jäsenhakemuksen myös syrjivillä perusteilla ilman pelkoa seurauksista. Tällainen yksipuolinen tiedotustoiminta vaarantaa siis mahdollisesti kaikkien paikallisyhdistysten hallitusten jäsenten oikeusturvan hyvin ikävällä tavalla.
Jos ette siis aio ohjeistuksessanne paikallisyhdistykselle esittää pelkästään mielipiteitä vaan antaa heille yleistä ja tasapuolista neuvontaa, on korkea aika tuoda viestinnässä esille myös edellä esitetyt seikat. Vaarallisella tavalla yksipuolinen oikeudellinen argumentaatio jäsenyhdistyksille ja suurelle yleisölle suunnatussa viestinnässä on avoin pyrkimys vaikuttaa yhdistyksen päätöksentekoon. Se taas on todella kaukana yhdistysautonomian kunnioittamisesta ja silkkaa paikallisyhdistyksen aktiivien oikeusturvasta piittaamattomuutta.
2) Teillä on Pauli Valon sähköpostiosoite siellä toimistolla ja lisäksi tiedossani on, että hän on jo aikaisemmin pyytänyt teiltä sähköpostitse tietoa hakemuksensa käsittelystä keskusjärjestötasolla. Lähettäkää hänelle jo tällä viikolla sähköpostiin tieto, minä päivänä hänen jäsenhakemuksensa on siirtynyt keskusjärjestötasolta paikallisyhdistykselle.
Jäsenautonomia tai mikään muukaan säännös tai oikeusperiaate ei velvoita OAJ:n keskusjärjestöä valehtelemaan yhdenkään paikallisjärjestön puolesta tai peittelemään paikallisyhdistyksen valehtelua. Kertokaa siis päivämäärä, jona hakemus on siirtynyt teiltä eteenpäin, ja antakaa paikallisyhdistyksen selvittää yhdistysautonomian hengen mukaisesti mahdolliset omat valheensa ihan itse. Niiden peittely ei ole teidän tehtävänne.
3) Linjaamiseksi ei riitä se, että kerrotte erottamista koskevien sääntöjen olevan tiukempia kuin jäseneksi ottamista koskevien sääntöjen. Linjaamisella tarkoitan sitä, että teidän tulee kaikille paikallis-, alue- ja muille yhdistyksillenne suunnatussa viestinnässä kuuluvasti ilmoittaa, ettei keskusjärjestö hyväksy eikä varsinkaan kannusta jäsenhakemusten hylkäämiseen tai erottamisprosessin käynnistämiseen mielipiteen perusteella. Tämä on edelleen aivan normaalia voimassa olevasta lainsäädännöstä (mm. yhdenvertaisuuslaki) muistuttamista, ei yhdistysautonomiaan puuttumista.
4) Paikallisyhdistykset ovat OAJ:n jäseniä. Niiden on toiminnassaan sitouduttava OAJ:n toimintaperiaatteisiin. OAJ:n on täysin mahdollista linjata, että sen toiminnan piirissä ratkaisut perustellaan aina, kun sille ei ole laillista ESTETTÄ, ei ainoastaan silloin, kun lainsäädäntö niemenomaisesti edellyttää perustelemista. Se, ettette tällaista linjausta edes suunnittele, kertoo yksiselitteisesti vain sen, että OAJ:n piirissä tehdään tällä hetkellä niin paljon huonosti perusteltuja päätöksiä, että tallainen linjaus olisi monelle aktiivitoimijalle epämieluinen sekä keskusjärjestö- että paikallistasolla.
Mikäli OAJ:n päätöksenteko kestäisi kaikilla tasoilla päivänvaloa, tekisitte tämän linjauksen saman tien. Toistan: OAJ:n on tärkeää ottaa julkisesti ja konkreettisten toimenpide-ehdotusten kautta kantaa sekä sananvapauden, syrjimättömyyden että avoimuuden puolesta. Tarve syntyy jo siitä, että edes yksi ääni on esittänyt epäilyksen siitä, etteivät nämä arvot toteudu OAJ:n toiminnassa niin hyvin kuin pitäisi. Nyt näitä ääniä on tuhansia. Asialla on siis kiire.
Toivon, että vastaatte vielä näihin edellä tarkentamiini vaatimuksiin. Toivon, että vastuksen antaa sellainen henkilö, jolla on valtuudet vastata kaikkeen edellä esitettyyn koko OAJ:n nimissä. Toivon myös, ettette enää tällä kertaa aliarvioi koko opettajakuntaa toistelemalla pelkästään samoja moneen kertaan kuultuja fraaseja yhdistysautonomiasta. Asiaan vaikuttavat kiistattomasti myös lukuisat muut näkökohdat yhdistysautonomian lisäksi, ja nyt pyydän teitä ottamaan kantaa nimenomaan näihin muihin näkökohtiin.
Parhain terveisin
Heidi Malinen