Tänä syksynä on kiitettävän paljon tullut esille erilaisia ilmaisia lisätöitä, joihin opettajia on tahdottu velvoittaa. On erittäin hienoa, että näistä nyt puhutaan, sillä tietoisuuden kasvaessa näistä voidaan kategorisesti myös kieltäytyä sopimuksiin kuulumattomina töinä.
Yhtä tulokulmaa on usein sivuttu, mutta siihen ei ole kunnolla paneuduttu: opettajan (oikeus)turva on näissä tapauksissa todella heikko! Tarkoitan (oikeus)turvalla sitä, että lisätöistä voi koitua fyysisiä ja psyykkisiä haittoja, joita ei korvata, mutta myös pahimmillaan voi seurata käräjäsalidraama, jossa syytettyjen penkillä opettaja istuu yksinään. Tai pahimmillaan edessä on matka marmoriuurnassa muistolehtoon.
Tällä viikolla kuulin Lapset puheeksi -istunnon järjestämisestä omakustanteisessa kynttilänvalossa seesteistä tunnelmaa luoden. Tässä ollaan triplavirheen äärellä: Lapset puheeksi -menetelmä on erittäin kyseenalainen, sillä siinä opettajan tulee toimia kuraattorin, parisuhdeterapeutin, psykologin ja sosiaalityöntekijän roolissa ilman koulutusta näihin tehtäviin. Sen lisäksi kynttilöiden polttaminen kouluissa on paloturvallisuussyistä kiellettyä ja omakustanteisuus tietenkin pöljää.
Kuulin myös siitä, miten uudisrakennuskohteessa oli jossain tilassa tullut sähkölaitteesta valokaari, jolloin näppärä rehtori oli määrännyt opettajat tarkastamaan kaikki luokkien pistorasiat. Sähköpätevyydet ovat luvanvaraisia, jolloin rehtorilla itsellään tulisi olla S1-pätevyys, jotta voisi edes tällaisen määräyksen antaa. Lisäksi opettajilla tulisi olla käytössään yleismittarit, perehdytys niiden käyttöön sekä tietenkin sopiva koulutus.
Sähkötöiden lisäksi hengenvaarallisilla asioilla leikitään myös siinä, kun Allergia- ja astmaliitto vaatii opettajien ottavan vastuuta oppilaiden ruoka-aineallergioiden osalta. Liitto edellyttää opettajan lukevan koulun keittiöön tulevien ainesosien tuoteselosteet ja raportoivan niistä vaikeasti allergisen lapsen huoltajille. On päivänselvää, että arjen kiireessä ja amatöörivoimin tehtynä tällaisessa tapahtuu virheitä. Vastuunkantaja virhetapauksessa ei tule liitosta vaan syytettynä on vain opettaja.
Uudiskohteissa on haluttu myös opettajien tekevän YS-ajalla muuttotöitä tai kasaavan huonekaluja. Tämähän ei tietenkään ole YS-aikaa eikä tähän muutenkaan pidä suostua ilman erilliskorvausta ja kirjallista sopimusta. Ei ole lainkaan selvä asia, korvaako työnantajan vakuutus työtapaturmaa, joka tapahtuu sellaisessa työssä, jota ei oikeastaan pitäisi edes opettajana tehdä.
Yhtäläistä näille kaikille on se, että opettajien hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi, mutta myös se, että pahimmassa tilanteessa opettaja jää aivan yksin rikkoutuneen selän, palaneen koulun tai tymäkän sähköiskun kanssa. Ei pidä myöskään unohtaa teho-osastolle joutuneen lapsen vanhempien järjestämää someoikeudenkäyntiä tai aitoa käräjöintiä.
Moni ajattelee edelleen, että oppilaiden parhaan vuoksi kannattaa venyä ja tehdä ekstraa. Monesti tilanteet eivät ole yhtä dramaattisia kuin yllä kerrotut, mutta ilmaistyö ei silti kannata. Se on oman edunvalvonnan alasajoa ja mahdollistaa mitä mielikuvituksellisimmat väärinkäytökset. Opettajan tehtävänä on opettaa, ei tehdä amatöörivoimin omien alojensa ammattilaisten töitä. Ihan siksikin, ettei mitään korvaamatonta menisi rikki.
Comments