Kävin eilen keskustelua innokkaiden opettajien kanssa leirikoulusta. Mainittakoon heti alkuun, että minulla ei ole minkäänlaista kokemusta leirikoulusta muuten kuin ysäriajalta oppilaana, joten koetan katsoa asiaa vain objektiivisesti.
Leirikoulukeskustelu on kuuma, opetuskenttää jakava asia. Puolustajien mielestä edunvalvonnallisesti asian katsominen on nillittämistä. Kuulemma leirikoulut ovat opettajan oikeus ja lisäksi ne tuovat unohtumattomia elämyksiä, joita ei rahalla voi mitata.
Rahaa ei tosiaankaan ole tarjolla, sillä opettaja tekee leirikoulun ajan ympärivuorokautista työpäivää pelkällä peruspalkalla. Päiväraha (45 e) pitäisi sentään tulla, mutta mikäli leirikoulussa on ruokaa tarjolla, päiväraha on vain 20 e.
Nopeasti laskettuna yhdestä vuorokauden mittaisesta työpäivästä jää siis bruttona käteen alle euro tunnilta. Toisenlaisissa yhteyksissä tällaisesta työmäärästä suhteessa saatuun palkkaan puhuttaisiin työvoiman hyväksikäyttöön liittyvästä ihmiskaupasta.
Kannatan lämpimästi kaikenlaista vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä. Moni ihminen saa niistä päiviinsä sisältöä ja tasapainoa. Sen sijaan vastustan sitä, että hyväntekeväisyys leivotaan osaksi opettajien työkuormaa.
Jokainen yksilö saa toistaiseksi valita, lähteekö leirikouluun oppilaidensa kanssa vaiko ei, mutta tässäkin on Pandoran lipas jo raollaan: jos C-luokan opettaja touhuaa leirikoulupöhinöissään, on A- ja B-luokkien opettajien vaikeampaa pitää kiinni siitä, että ilmaistyö ei kuulu alamme luontaisetuihin. Aivan sama ilmiö on käsillä silloin, kun C-luokan opettaja hamstraa luokkaansa ihkusälää tai ostaa oppilailtaan suosiota jäätelötötteröillä. Edunvalvonta on vaikeaa, kun omatoimisesti livetään rivistä pois.
Viimeisimmän Opettaja-lehden mukana oli tuhti paketti leirikouluihkuttelua. Vähemmälle huomiolle totutusti jäi se, kuinka heikoilla ehdoilla opettajat leirikoulutyötä tekevät. On erittäin erikoista, kuinka vuodesta toiseen ammattiliiton lehti tuo esille opettajan oikeutta polkea työnteon ehtoja.
Ei ole mikään ihme, että meidän työkuormamme täyttyvät sälästä, kirjaamisesta, raportoinnista ja lippulappusista. Suurelta osin tähän on syynä vuosikausia kestänyt edunvalvonnan laiminlyönti, mutta kyllä peiliin katsomisen paikka on myös siellä korpikuusen kannon vieressä unohtumattomia elämyksiä hankkivalla ilmaistyön sankarilla. Me kaikki maksamme näistä elämyksistä kovaa hintaa.
Comentarios