Meillä oli eilen Stadin AO:n OAJ:n paikallisyhdistyksen Stapin syyskokous, jossa minulla ja Venla Olinilla oli myös puheenvuoro. Puheenvuoromme herätti tunteita ja mielipahaa sekä se haluttiin aktiivisesti estää, sillä se käsitteli AO:ta, jonka puheenjohtaja Tuija Mäntsälä oli syyskokouksemme vierailevana puheenjohtajana.
Kokous alkoi pakollisella AO-epistolalla, joka paukutti aikataulut heti alkuun pieleen. Tuija Mäntsälä kertoi tässä kohtaa mm. sen, että emo-OAJ on kieltänyt Luukkaisen aikana AO:lta sekä OAO:lta edunvalvontaa koskevat ulostulot omissa nimissä ja että kaikki viestintä pitää olla emo-OAJ:n kautta. Katarina Murron aikana ulostuloja ei kuulemma katsottaisi yhtä pahalla, mutta ne eivät myöskään kuulu AO:n tehtäviin.
Kysyin asiasta viestitse kokouksen aikana puheenjohtaja Katarina Murrolta, joka vahvisti epäilykseni, että mitään tällaista käskyä ei ole ainakaan nykypäivänä. Otimme tämän asian puhe-esitykseemme, koska ei ole kovin mukavaa, että jäsenistöllemme valehdellaan tällaisesta asiasta. Tämä oli kuulemma väärin tehty ja väärin kysytty.
Tuija Mäntsälä kertoi myös kokousväelle, että AO:n on mahdotonta tehdä kaikkia siltä toivottuja asioita, koska sillä ei ole palkattuja työntekijöitä. Tämä aiheutti epäuskoa itsessäni, koska Mäntsälä toki saa itse säännöllistä kuukausipalkkaa luokanopettajan palkan verran. Lisäksi 1300 - 1700 e/kk saavat kaksi varapuheenjohtajaa, sihteeri ja rahastonhoitajakin sivutoimisista yhdistyspesteistään. Ylipäänsä AO:n hallituksen toimintakulut ovat arviolta noin puoli miljoonaa euroa vuodessa, mutta näkyvää edunvalvontatyötä ei silti ehditä tekemään.
Esitystämme yritettiin huutaa hiljaiseksi monta kertaa, mutta pääpointti oli kuitenkin tämä: jokainen Stapin jäsen maksaa joka vuosi näitä AO:n hallituksen kuluja vähintään sadan euron verran. Tämän kokoisessa yhdistyksessä se tarkoittaa suoraa tulonsiirtoa AO:n hallitukselle yhteensä 60 000 euron verran!
Me vastaavasti yhdistyksenä saamme AO:lta 4000 euroa käytettäväksi tilaisuuksien järjestämiseen. Tämän rahan saa tilaisuuksiin osallistuneiden jäsenten määrän perusteella, ja tilaisuuksia voi olla enintään kaksi vuodessa. Näistä rahoista siis aktiivisimmatkin jäsenet hyötyvät enintään 80 euron verran, joten he ovat edelleen maksajien joukossa AO:n suuntaan, tosin vähemmän kuin muut.
Ei kai tämän näin päin kuulu mennä? Eikä varsinkaan, jos AO katsoo, että sen ei kuulu edes tehdä niitä tehtäviä, joita sen omissa säännöissä sen tehtäviksi mainitaan. Tästä huolimatta minulle on kuluneen viikon aikana kaksi AO:n hallituksen jäsentä kertonut, että puheenjohtajan tehtävä ei ole esiintyä julkisuudessa. Samaa sanoi siis asianosainen puheenjohtaja itse.
Olemme yrittäneet käydä tätä keskustelua somessa, AO:n vuosikokouksessa sekä nyt Stapin syyskokouksessa AO:n puheenjohtajan ollessa paikalla. Missään ei ole tälle keskustelulle ollut kuulemma oikea hetki. Kumma juttu, että avoimelle keskustelulle ei ole koskaan sopiva aika.
Olen vilpittömän pahoillani siitä, että joillekin kuulijoille esityksemme aiheutti mielipahaa. Meidän on silti voitava puuttua siihen, että edustettaviemme kymmenet tuhannet eurot uitetaan toisen organisaation harvan ja valitun joukon makeaan elämään. Minun luonteeni ei ainakaan mahdollista sitä, että katsoisin sivuun ja olisin hiljaa tässä tilanteessa. Sitä ominaisuutta kutsutaan toisella nimellä myös rehellisyydeksi.
Kuva: tekoälyn näkemys Paulista ja Venlasta
تعليقات