Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka mielelläni olisin vain hiljaa. Koen, että meillä on opetus- ja kouluskenessä monia asioita, joista ei haluta puhua vaikka syytä olisi.
En ollut aikaisemmin tiennyt, että osassa kouluista ja kunnista huoltajien vaikutusvalta on päästetty niin isoksi, että he saavat päättää, missä ja millaista opetusta heidän lapsilleen järjestetään. Tämä ilmenee yleisimmin katsomusaineissa, mutta ilmiö ei rajoitu pelkästään niihin.
Tyypillisimmillään asia menee niin, että vanhemmat ilmoittavat, että koulun tarjoaman oman uskonnon opettajan sukupuoli tai uskonopillinen tulkinta on väärä, joten he eivät päästä lapsiaan tähän opetukseen. Sen sijaan sopivanlaista opetusta on oman uskonnon temppelissä oikeauskoisen opettajan antamana.
Tiedän, että ilmiö on vielä toistaiseksi pieni, mutta tässä on hirveän paljon problematiikkaa. Onko oikeasti suotavaa, että kunnallisessa koulussa vanhemmat päättävät, kuka heidän lapsilleen opettaa? Jos mainitsemieni katsomusaineiden osalta annetaan siimaa, niin saavatko toiset vanhemmat valita vaikkapa mieleisensä opettajan ruotsintunneille?
Ymmärrän, että on helpompi vähätellä tätä asiaa ja antaa periksi kuin seisoa jämäkkänä rintamana ja tukea omia toimijoita. He toimivat virkavastuulla ja heidän velvollisuutensa on noudattaa opetussuunnitelmaa. Kukaan meistä taas ei saa tietää, millaista se temppelin takahuoneessa annettu opetus on. Se voi olla asiallista tai sitten jotain aivan muuta.
Toisenlainenkin shoppailu on nykykoulussa liian yleistä. Huoltajat kirjoittelevat erilaisia lappusia siitä, millaisiin opintokokonaisuuksiin heidän lapsensa saavat tai eivät saa osallistua. Esimerkkejä tästä ovat tietyt liikuntatunnit, musiikinopetus ja ihmisbilsa, mutta vain taivas lienee tässä rajana.
IS:n ajatuksia herättävässä jutussa (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009728700.html ) kovista kokemuksistaan kertonut haastateltava miettii, että häneltä itseltään ei kysytty, mitä hänelle voi opettaa vaan päätökset tehtiin muualla:
”– En oppinut uimaan koulussa. Seksuaalikasvatuksen tunneilta minut ohjattiin pois, koska olin muslimi. Kässäntunnilla multa kiellettiin possulaukun tekeminen. Sitä perusteltiin vanhemmillani ja uskonnolla.
Lapselta itseltään ei kysytty, olisiko hän halunnut olla mukana vai ei. Al Husaini ei vielä silloin ymmärtänyt, että kyse oli syrjinnästä.”
Myös tässä linjan pitäisi olla jämäkkä: suomalainen peruskoulu on mietitty kokonaisuus, jonka sisältöjä on punnittu ja seulottu pitkään. Mikäli omalla ilmoituksella useista sisällöistä kieltäydytään, niin onko koko oppimäärä oikeastaan tullut suoritetuksi?
En tiedä, milloin suomalainen koulu on luovuttanut itselleen kuuluvan päätäntävallan muille toimijoille. Olisi joka tapauksessa kova kiire muuttaa suuntaa. En näe, että tästä nykykehityksestä on pitkällä tähtäimellä hyötyä kenellekään meistä.
Comments